Hoitoja

Tänään oli hyvä päivä. Muru sai aamupäivällä pois korkeataajuusnasaalin, ja on nyt vain normaalilla ylipaineella, jaksaa hyvin hengitellä itse sen kanssa. Pituus oli mitattu viime yönä, 46,5cm! Pitkä tyttö!

Nyt arkena osastolla näkee lääkärinkin joka päivä, juteltiin pitkään lääkärin kanssa joka sanoi että vointi on koko ajan paranemaan päin, nyt hiilidioksidiarvotkin veressä ovat parantuneet joten tuota hengitysapua voitiin vähentää. Kardiologi ei tänään ehtinyt sittenkään ultraamaan Murun sydäntä, mutta ehkä huomenna olisi sitten hänellä vähemmän kiireitä, toivotaan! Sydänultralla ei sinänsä ole kiire kun mitään oireita vajaatoiminnasta ei ole, mutta haluavat tarkistaa Isoveikan sydänvian takia tarkkaan tilanteen, ja se on helpompi tehdä nyt vielä Lastenklinikalla jossa on kaikki osaajat paremmin saatavilla, kuin Jorvissa jossa kardiologi on vain pari päivää viikossa.

Näillä näkymin meillä on siis tuota RDS-tautia lukuunottamatta täysin terve tyttö. RDS-tautihan on yleinen keskosilla keuhkojen kypsymättömyyden takia, myös Isoveikalla oli RDS, mutta sellaisenaan sen aiheuttama kosteus keuhkoissa ja turvotus kehossa väistyy nopeasti kun keuhkot alkavat toimia ja tuulettua itsekseen normaalisti.

Maitoannokset ovat koko ajan nousseet ja sen myötä suoneen annettavaa nesteytystä on saatu koko ajan laskettua. Nyt maitoannokset ovat kerralla jo 16ml eikä takaisinvirtauksia ole juurikaan, 1-2ml joskus mutta pääasiassa ei ollenkaan. Vatsakin on toiminut ihan itsekseen ilman apuja jo pariinkin otteeseen. Hyvä Muru!

Saatiin kotiin pestäväksi Murun oma nuppupeitto. Nuppupeitot ovat pieniä puuvillasta tehtyjä tilkkupeittoja, joista jokainen vauva saa omansa, niin että sitten kun osastoaika päättyy, nuppupeitto jää muistoksi kotiin. Nuppupeiton tehtävä on myös tuoda kodin tuoksua vauvalle niin, että kun nuppupeitto ennen käyttöön ottoa pestään kotona, siihen jää kotoa tuttu tuoksu joka tuo turvaa.

Tänään olin mukana myös hoidoilla, ja sain ensimmäistä kertaa pidellä Murua käsilläni! Hoitaja vaihtoi lakanat ja sillä välin Muru oli lepäämässä käsieni päällä. Salaa toivoin että olisin saanut Murun ihan syliini asti, mutta ei vielä... Mutta mietin jo siinä että pitäisiköhän Murun blogin nimi vaihtaa, sen verran tuntui hassulta tuo lause "Pieni ja hento ote" kun oikein tiukkaan ja lujaa puristi sormeani.

Tein myös pesut Murulle ja opettelin taas uudelleen pesemään navankin, Isoveikan ajoilta on koko homma tyystin unohtunut! Vaippa vaihdettiin vielä ja sitten harmistus saatiin laantumaan omalla äidinmaidollani suoraan suuhun. Muru maiskutti kovasti ja jaksoi yllättävän paljonkin suun kautta syödä. Imurefleksi on ainakin kunnossa, tuttiin tarttui hanakasti kun laitoin sen suuhun makupalan jälkeen.

Nyt odotellaan huomista, josko vaikka kardiologi ehtisi käymään, ja jos hiilidioksidiarvot veressä ovat kohdallaan, saan ehkä jo huomenna Murun kenguruun!