maanantai 8. heinäkuuta 2013

Niin lähellä mutta niin kaukana...

...nimittäin tutti.

Muru on keksinyt tutin viihdearvon ja vaatii sitä välillä kovinkin äänekkäästi, varsinkin jos on juuri nukahtamassa sängyssään ja tutti tippuu suun viereen. Harmittaa kovasti kun näkee tutin mutta ei osaa sitä itse suuhun takaisin laittaa.

...ja toisinaan myös äiti.

Tätä kirjoittaessa Muru makoili doomoossa vieressäni, kunnes sylipula iski. Enää ei auttanut tuttikaan, vain syli. Nyt on siis yksikätinen, hidas Äitibloggaaja. Muru tuijottelee sylissä kasvojani ja vatsallaan tahtoo treenata niskojaan. Hienosti jo pysyy hetken pää ylhäällä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti