Murun matka maailmaan

Murun odotusaika oli haasteellinen koska jo rakenneultrassa todettiin täydellisesti etinen istukka (placenta previa) joka lähes kaikissa tapauksissa vuotaa enemmän tai vähemmän kohdun kasvaessa. Etiseen istukkaan liittyy istukan irtoamisen vaara silloin jos kohdunsuu pääsee aukeamaan, sillä istukka on silloin ns. tyhjän päällä siltä osin kuin kohdunsuu on auki. Sen vuoksi etinen istukka tarkoittaa aina keisarinleikkausta, vaikkakin yleensä vasta täysiaikaisen raskauden jälkeen ellei kohdunsuu kypsy ennen sitä.

Ensimmäisen kerran raskausviikoilla 26+6 istukka alkoi vuotaa ja sen jälkeen lähes joka viikko makailin joko Naistenklinikan päivystyksessä tai osastolla 42 jossa tarkkailtiin vuotoja ja supistuksia. Tuolloin sain ensimmäisen annoksen kortisoneja vauvan keuhkoja kypsyttämään ennenaikaisen syntymän varalta. Pääsin kotiin vuodelepoon, mutta vuotoja tuli uudelleen ja uudelleen yhteensä kuusi kertaa, viimeisen kerran raskausviikoilla 31+6 jolloin vuodon jälkeen alkoivat tiheät supistukset jotka näyttivät myös kypsyttävän kohdunsuuta.

Raskausviikoilla 32+0 eli 30.5.2013 supistuksia tuli edelleen säännöllisesti n. 5-10 minuutin välein. Kohdunsuu ei lähtenyt avautumaan enempää, ja vuotojakaan ei ollut, mutta supistuksissa on aina se vaara että kohdunsuu kypsyisi nopeasti ja mahdollisesti sitten jouduttaisiin hätäsektioon jos istukka lähtisi repeämään. Suurin pelkoni oli istukan repeäminen, sillä esikoisen syntymässähän istukka repesi ja silloin päädyttiin hätäsektioon.

Ensin supistuksia hillittiin nifanginilla, josta luovuttiin koska verenpaineeni laskivat liian alas. Supistukset kuitenkin helpottivat hetkeksi, kunnes alkoivat uudelleen kun lääkkeen vaikutus hälveni. Sitten sain suonensisäisesti estolääkitys"boostin" joka helpotti taas hetkeksi. Lääkitys muutettiin pienemmälle annokselle, jolloin supistukset tihenivät ja voimistuivat taas.

Sain kolmannen tehostekortisonin ja lääkäri tuli kertomaan että leikkaussaleja ei ole muihin kuin kiireellisiin sektioihin joten nyt toivotaan parasta. En saanut kuitenkaan syödä enkä juoda mitään, sen varalta jos leikkaukseen jouduttaisiin kiireesti.

Kun supistukset eivät millään laantuneet, tuli kaverikseni viiltävät kivut kohdunsuulla ja kohtu supisti pitkään ja hartaasti. Muutamaan kertaan supistusten aikana myös vauvan sykkeet laskivat alas ja aina laskujen jälkeen syke muuttui takykardiseksi (tiheälyöntiseksi). Lääkäri tuli tarkistamaan tilanteen ja totesi pian, että koska leikkaussalitilanne on kohtuullisen hyvä, tehdään ns. suunniteltu kiireellinen sektio. Sektiohan on aina kiireellinen kun se tehdään päivystyksessä eikä aikavarauksella, vaikkei mitään kiirettä sinänsä olisikaan. 11 aikaan päivällä siis todettiin että vauvan on turvallisempaa jatkaa kasvuaan kohdun ulkopuolella. Sovittiin, että klo 13 pääsen saliin valmisteltavaksi.

Lopulta pääsin saliin n. 13:30 valmisteltavaksi, ja n. klo 14 alkoi leikkaus. Syntymäajaksi kirjattiin 14:21, kun pienen tyttömme ensiparkaisu kuului. Kätilö kääri vauvan peittoon ja toi hänet hetkeksi poskeani vasten, ennen kuin isi ja kätilö veivät hänet lastenlääkärin luo. 2 minuutin iässä kirjattiin painoksi 2160g, pituutta ei mitattu. Hetkeä myöhemmin vauva tuotiin vielä lämpökaapissa leikkaussaliin jossa sain vielä hetken katsoa häntä. Isi lähti mukaan saattamaan Murun Lastenklinikan vastasyntyneiden teho-osasto K7:lle.